Joukkueiden muodostaminen ja pelaamisen linjaus

Termeistä ja yleinen linjaus seurassa

Tasojoukkue

Tasojoukkueiden muodostaminen vaatii vähintään noin 40 pelaajaan ringin, josta joukkueet muodostetaan. Joukkueen pelaajamäärä on noin 20-25 pelaajaa. Kilpajoukkue nimetään ’’Sudet SB Punainen’’ ja haastajajoukkue ’’Sudet SB Musta’’. Tasojoukkueet harjoittelevat lähtökohtaisesti erikseen, mutta yhteistä harjoittelutoimintaa voi myös olla, jos se nähdään molempia ryhmiä hyödyntäväksi tavaksi toimia. Tasojoukkueet voidaan muodostaa aikaisintaan P13/T14 -ikäluokasta alkaen. Seuran junioripäällikkö on mukana tasojoukkueiden muodostamisessa. Tasojoukkueiden valmentajat tekevät tiivistä yhteistyötä ja pelaajien siirtyminen kauden aikana tai kauden päättyessä ryhmien välillä nähdään pelaajan etuna, johon valmentaja osaa suhtautua pelaajakeskeisesti.

Tasoryhmä

Yksittäisessä harjoituksessa tai pelissä käytetty ryhmä pelaajia. Ryhmän kokoonpano vaihtelee harjoituksesta tai pelistä riippuen. Tasoryhmien väliset raja-aidat on pidetty matalina ja siirtyminen ryhmästä toiseen on joustavaa ja säännöllistä. Tasoryhmäjakoa voidaan käyttää harjoittelussa myös pienten junioreiden harjoittelutoiminnassa. Tasoryhmissä harjoitellaan lähtökohtaisesti samoja harjoitteita, ottaen kuitenkin huomioon ryhmän taitotason vaativat harjoitteen vaikeutukset/helpotukset. Pelaajien omaa toivetta siitä missä tasossa haluaisi harjoitella on tärkeää ottaa huomioon toiminnassa. Tasoryhmiä muodostetaan sarjapeleihin aikaisintaan P12/T12 -ikäluokasta alkaen. Tähän asti siis pelataan mahdollisimman tasavahvoilla joukkueilla sarjatoiminnassa.

Tavoitteet ja periaatteet

• Edistää pelaajien yksilöllistä kehittymistä tarjoamalla sopivan haastava harjoittelu- ja peliympäristö.
• Mahdollistaa kaikille pelaajille onnistumisen kokemuksia ja motivaation säilyminen.
• Luoda joustavat ryhmät, joissa pelaajat voivat liikkua kehittymisensä mukaan.
• Tasoryhmien muodostaminen vaatii suunnittelua, mutta se auttaa kehittämään pelaajia tehokkaammin ja lisää viihtyvyyttä. Tärkeintä on joustavuus ja se, että jokaiselle löytyy motivoiva ja kehittävä ympäristö harrastaa ja kilpailla.

Tasoryhmien- ja joukkueiden muodostamisen kriteerit

• Pelitaidot (pallonkäsittely, syöttö, laukaus, pelisilmä)
• Fyysiset ominaisuudet (nopeus, kestävyys, voima, ketteryys)
• Pelitaktiikan ymmärrys ja pelikäsitys
• Asenne, motivaatio, keskittyminen ja sitoutuminen harjoitteluun
• Monilajisuutta katsotaan hyvällä, ja se pyritään mahdollistamaan mahdollisimman pitkälle. Monilajisuus EI ole peruste esimerkiksi tasojoukkuevalinnoissa.

Tärkeitä huomioita

• Tasoryhmät eivät ole pysyviä, vaan niitä arvioidaan säännöllisesti.
• Pelaajilla tulee olla mahdollisuus nousta tai laskea ryhmien välillä kehityksensä ja motivaationsa mukaan.
• Pelaajien tasoa arvioidaan säännöllisesti valmennustiimin johdolla huomioiden sekä taidot että motivaatio.
• Pelaajat voivat siirtyä tasoryhmien välillä kehittymisensä ja harjoitustekemisen mukaan.
• Myös pelaajan toiveet otetaan huomioon esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa pelaajan taidot riittäisivät pelaamaan ’’kilparyhmässä’’, mutta pelaaja itse haluaa pelata ’’haastajaryhmässä’’.
• Pelaajien toivetta ja ajatuksia/perusteita siitä mihin tasojoukkueeseen itse haluaisi kuulua on tärkeää kuulla. Mikäli toive ei kohtaa valmennuksen tekemien kriteerien arvion kanssa, on erityisen tärkeää käydä keskustelu yhdessä pelaajan ja hänen vanhempien kanssa.

Miksi ei tasojoukkueita ennen P13/T14 vaihetta?

• Lasten mielestä merkittävin asia urheiluharrastuksessa on kaverit. Tasoryhmien muodostaminen varhaisessa vaiheessa sen hetkisen tason mukaan ei ole lapsilähtöistä.
• Lapsille luodaan turhia ja haitallisia odotusarvoja erilaisilla ryhmän, joukkueen ja sarjojen nimillä, joka vaikuttaa lapsen motivaatioon.
• Mahdollistetaan lajiin kiinnittyminen, rakastuminen ja kehittyminen kaikille.
• Ei poissuljeta varhaisilla, pitkäksi aikaa lukituilla, valinnoilla lasten mahdollisuuksia.
• Lapsuusvaiheessa ”talentin tunnistaminen” on äärimmäisen vaikeaa.
• Arvostetaan yhdenvertaisesti jokaista lasta, jolla mahdollistetaan oman parhaansa tavoittelu ja kiinnittyminen lajiyhteisöön.
• ’’Lasten urheilu on lasten leikkiä, ei aikuisten peliä.’’
• Kilpaileminen ja voiton tavoittelu kuuluu urheilun luonteeseen, eikä sitä tule väheksyä. Kuitenkin yksittäisten ottelutulosten ylikorostamista ei tule tapahtua yksilöiden taitojen oppimisen ja kehittymisen kustannuksella. Kilpailemiseen ja voittamiseen tulee kasvattaa arjen harjoittelussa. Lasten valmentajan tärkein mittari on: nauttivatko lapset harjoittelusta ja pelaamisesta, kehittyvätkö lapset pitkällä aikavälillä ja pysyvätkö he lajin parissa. Lasten valmennuksessa ei saa olla liiallinen kiire kohti aikuisten tulosurheilua.

Lähde: Olympiakomitean ja lajiliittojen yhteinen joukkuepelien lasten urheilun viitekehys:

https://salibandy.fi/fi/uutiset/joukkuepelit-esittavat-merkittavia-muutoksia-lasten-urheiluun-lasten-urheilu-on-lasten-leikkia-ei-aikuisten-pelia/

Ryhmärakenteita tasojoukkueiden muodostamiseen:

Kahden tason joukkuejako (pelaajarinki 40-50 pelaajaa)

• Kilparyhmä (Sudet SB Punainen): Pelaajat, jotka tähtäävät kilpatason peleihin ja harjoittelevat tavoitteellisesti. Pelisarjat ovat mm. valtakunnallinen SM/Divari tai alueellinen/ylialueellinen kilpasarja. Harjoitustapahtumia ryhmällä 3-4x viikossa.
• Harraste/haastajaryhmä (Sudet SB Musta): Pelaajat, jotka haluavat harrastaa rennommin, mutta osallistuvat sarjapeleihin. Pelisarjat ovat mm. alueellinen/ylialueellinen haastajasarja. Harjoitustapahtumia 2-3x viikossa.
• Ryhmät voivat tehdä yhteistyötä esim. harraste/haastajaryhmän kärkipelaajat voivat osallistua kilparyhmän harjoituksiin.

Kolmen tason joukkuejako (pelaajarinki 60+ pelaajaa)

• Kilparyhmä (A-taso): Pelaajat, jotka osallistuvat kovimpiin peleihin ja turnauksiin. Pelisarjat ovat mm. valtakunnallinen SM/Divari tai alueellinen/ylialueellinen kilpasarja. Harjoitustapahtumia ryhmällä 3-4x viikossa.
• Kehitysryhmä (B-taso): Pelaajat, jotka harjoittelevat nousujohteisesti ja voivat siirtyä kilparyhmään. Pelisarjat ovat mm. alueellinen/ylialueellinen alempi kilpasarja tai ylempi haastajasarja. Harjoitustapahtumia ryhmällä 3-4x viikossa.
• Harrasteryhmä (C-taso): Pelaajat, jotka haluavat harjoitella ja pelata ilman kilpailullista painetta. Pelisarjat ovat mm. alueellinen/ylialueellinen haastajasarja. Harjoitustapahtumia ryhmällä 2-3x viikossa.

Tämä malli mahdollistaa paremman kehityksen sekä sen, että jokainen pelaaja löytää itselleen sopivan tason. Oikea taso edes auttaa kyvykkyyden tunnetta sekä sitä kautta sisäistä motivaatiota harrastusta kohtaan. Ryhmien harjoitusmäärät viikkotasolla on erilaiset.

Viestintä ja avoimuus

• Seuran ja valmentajien tulee viestiä selkeästi tasoryhmien tarkoituksesta ja periaatteista.
• Ikäluokalle, joka siirtyy seuraavalla kaudella tasoryhmä tai -joukkuetoimintaan, pidetään seuran junioripäällikön johdolla infotilaisuus, johon kutsutaan huoltajat sekä pelaajat. Tilaisuus pidetään kuluvan kauden keväällä.
• Pelaajille ja vanhemmille kerrotaan avoimesti, miten ryhmiä muodostetaan ja arvioidaan. Paras tapa viestiä asiasta on kasvokkain keskustelu. Vain sähköpostilla ilmoitettuja tasoryhmä/-joukkuelistoja ei pidä käyttää varsinkaan prosessin alkuvaiheilla.
• Muutoksista keskustellaan pelaajan ja hänen vanhempien kanssa lähtökohtaisesti kasvokkain.

Ohjeita valmentajalle tasoryhmittelyyn

• Monilajisuutta katsotaan hyvällä, ja se pyritään mahdollistamaan mahdollisimman pitkälle. Monilajisuus EI ole peruste esimerkiksi tasojoukkue valinnoissa, pienempään peliaikaan tai eriarvoiseen kohteluun!
• Luota siihen, että onnistuminen oikealla vaatimustasolla on pelaajalle sekä motivoivaa, hauskaa että äärimmäisen kehittävää. Eritasoisten pelaajien toiminnan tulee aina olla yhtä laadukasta, jotta taataan jokaiselle mahdollisuus kehittyä. Usein edistyneimmät ja aktiivisimmat pelaajat huomioidaan luontevasti. Huomio on kuitenkin kiinnitettävä kaikkiin mukana oleviin pelaajiin ja kaikille tulee antaa sopiva haaste. Seuratoiminnan laatua mitataan mm. sillä miten toiminnassa pidetään kaikista mukana olevista huolta.
• Yksilöllinen valmentaminen joukkueurheilussa edellyttää eri pelaajien osaamisen ymmärtämistä kaikilla tasoilla.
• Tärkeintä on huomioida tasoryhmittely harjoittelussa. Pelaajan on suositeltavaa pelata 25% peleistä hieman liian vaativassa ympäristössä, 50% omalla osaamistasolla ja 25% selvästi halliten, mikäli tämä on mahdollista toteuttaa. (Lähikehityksen vyöhyke, ZPD, Lev Vygotski)
• Joukkueurheilun ryhmädynamiikan tulee lähteä laadukkaasta ja täsmällisestä toiminnasta, joka huomioi kaikki pelaajat omalla osaamistasollaan. Lisäksi täytyy kuitenkin muistaa huomioida myös pelaajien väliset suhteet ja syyt olla mukana harrastuksessa. Esimerkiksi parhaan kaverin kanssa harrastaminen saattaa olla ensiarvoisen tärkeää motivaation ylläpitämisessä.

Peluutus

Peluutus on yksi joukkuetoiminnassa eniten keskustelua herättävä asia. Asiasta sopiminen ja viestiminen sekä pelaajille, että vanhemmille vähentää peluutuksesta syntyvää negatiivista keskustelua. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mitä paremmin tiedotettu, sitä vähemmän epäselviä tilanteita -> ongelmia.

Perusperiaatteena joukkueen kaikille pelaajille on annettava mahdollisuus kehittymiseen. Peluutuksen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen pelaajan tulisi saada sopivasti kaudessa otteluita.

Yleensä otteluiden kokonaismäärää enemmän keskustelua herättää eriarvoisuus otteluiden määrässä. Jos valmennuksen on tarkoitus peluuttaa toisia pelaajia enemmän kuin toisia, on siitä viestittävä pelaajille ja vanhemmille ennen pelikauden alkua.

Tällöin peluutuksesta pitää sopia ja viestiä seuraavista asioista:

• Millä perusteella peliaikaa ansaitaan enemmän? (esim. pelaajan taitotaso, harjoitusaktiivisuus, omatoiminen harjoittelu, tekeminen harjoituksissa yms.)
• Mikäli valmennus aikoo tiivistää peluutusta ottelun aikana, tulee tiivistyksen periaatteista viestiä pelaajia ja valmentajia etukäteen. Tehdäänkö tiivistys sen perusteella, millä kokoonpanolla valmennus uskoo ottelun voiton olevan kaikista todennäköisin vai tehdäänkö tiivistys esim. sillä perusteella ketkä ovat yrittäneet ottelussa kaikista eniten.
• Lähtökohtaisesti joukkueiden tulee pyrkiä lähtemään aina sellaisella määrällä pelaajia, jotta kaikille on mahdollista taata peliaikaa. Tästä linjauksesta poikkeuksia ovat valtakunnalliset yksittäiset ottelut, jossa on mahdollista, että kokoonpanon joku tai jotkut pelaajat eivät yksittäisessä pelissä pelaa.
• Peluuttamisen houkutuksena valmentajalle on joukkueen menestyksen tavoitteleminen, kun samaan aikaan tulisi taata joukkueen kaikille pelaajille mahdollisuus kehittymiseen. Valmennuksen tulee kriittisesti pohtia mikä on joukkueen menestyksen merkitys ja millä keinoilla sitä tavoitellaan. Voittoa tavoitellaan, mutta ei ’’hinnalla millä hyvänsä’’.
• Mikäli pelit pelataan 5v5 peleinä on suositeltava maksimimäärä otteluihin lähdettäessä 15 kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia. Mikäli pelit pelataan 4v4 peleinä, on suositeltava maksimimäärä otteluihin lähdettäessä 10-12 kenttäpelaajaa ja yksi maalivahti. 3v3 peleissä suositeltava maksimimäärä on 6 kenttäpelaajaa ja yksi maalivahti.

Maksut

Kun pelaaja osallistuu useamman kuin yhden joukkueen toimintaan, on tärkeää sopia häneen kohdistuvista maksuista, jottei pelaajan tarvitse välttämättä maksaa samoja maksuja useaan kertaan eivätkä maksut näin muodostu esteeksi harrastamiselle.

• Pelaaja maksaa ensisijaiseen peliryhmäänsä seuramaksun sekä joukkueen omat maksut pelaamisesta.
• Jos pelaajaa pyydetään ’’tuuraamaan’’ esimerkiksi pelaajapulassa toisen peliryhmän otteluun, ei tämän tarvitse maksaa pelimatkalta muut kuin omat ruokakulut ja mahdolliset majoituskulut.
• Mikäli pelaaja on aktiivisesti mukana toisen joukkueen peliryhmässä, sitoudutaan omalla osallisuudella osallistumaan sarjapeleistä syntyviin kustannuksiin.
• Jos pelaaja pyydetään harjoittelemaan toisen peliryhmän harjoituksiin, ei tämän tarvitse maksaa harjoittelusta (pois lukien tilanteet, jos harjoittelusta syntyy selkeä lisäkulu joukkueelle).
• Mikäli seuralla on ikäluokassa harrasteryhmä, joka harjoittelee aktiivisesti viikottain vähemmän kuin kilparyhmä(t), on ryhmän pelaajilla pienempi seuramaksu.
• Rinnakkaispelaajien seura- ja joukkuemaksut käsitellään tapauskohtaisesti seuran juniori- ja talouspäällikön kanssa.