SUSIEN MATKASSA – ARI-PEKKA TURUNEN
Manskarin ääni ja edustusjoukkueen joukkueenjohtaja
Miten Susimatkasi on saanut alun?
Susimatkani alkoi siitä, kun perustimme silloisen miesten päävalmentajan Kari Sipiläisen kanssa seuran uudelleen henkiin keväällä 2001. Seuran uudelleen henkiin herättäminen ei ollutkaan mikään yksinkertainen ja helppo juttu, vaan vaati paljo aikaa ja työtä ennen kuin virallisesti asia oli saatu valmiiksi. Ensi vuonna tulee (se jokaisen seuratyöntekijän minimi eli) 20 vuotta täyteen.
Kuinka kauan olet ollut toiminnassa mukana? Mitä kaikkea olet tehnyt Susissa?
Susien mukana olen toiminut oikeastaan kaikessa mahdollisessa, mukana seuran hallituksesta salibandyjaostoon. Joukkuetoiminta pääosin edustusjoukkueen mukana, mutta omien poikien mukana myös juniorijoukkueissa sekä ennen tätä kautta Kailion Riston kanssa muutamia kausia A-junioreiden mukana.
Minkälaisissa tehtävissä olet Susissa tällä hetkellä?
Nyt kuitenkin pitkästä aikaa taas edustuksen taustalla joukkueenjohtajana ja kotipelien toimitsijapöytävastaavana.
Mitä olet oppinut Susi-urallasi? Oletko pystynyt hyödyntämään oppeja muussa elämässä?
Susiura on opettanut monia hyödyllisiä asioita mm. Lasten ja nuorten kasvattamisessa, sitoutumisessa, yhteisöllisyyden merkitystä ja monia muita hienoja juttuja.
Mitä Sudet merkitsee sinulle? Minkälaisena seurana Sudet mielestäsi näyttäytyy ulospäin?
Sudet on vuosien saatossa merkinnyt minulle aina vain enemmän ja sen kirjoittaminen voisi vaatia jo pienen kirjan. Tämän päivän Sudet näyttäytyy eikä vain minulle vaan monelle lajiaktiiville seurana jonka kehityskäyrä on kestävän ja pitkäjänteisen juniorityön seurauksena kehittynyt nimenomaa oikeaan suuntaan. Susilla on tällä hetkellä hyvä positiivinen näkyvyys laajassa kuvassa.
Missä asioissa Sudet on seurana kehittynyt sinä aikana, kun olet ollut mukana toiminnassa?
Kun aloitin vuonna 2001 niin jäsenmäärä oli 120 ja aikuisten edustusjoukkueiden lisäksi oli miesten 2-joukkue sekä poikien A, B ja C-juniorit sekä tyttöjen B-juniorijoukkue. Ja nämäkin oli saatu tekemällä jo seurafuusiota ennen Susien aikakautta.
Susien seuratoiminta on kehittynyt valtavasti näinä vuosina ja tavoitteena oleva katkeamaton junioriketju uupuu ainakin tämän kauden vain A-juniorijoukkuetta poikien puolella. Eli aikajanallisesti vie yllättävän kauan ennen kuin joka ikäluokkaan saadaan joukkueet, joten nyt on tärkeää pitää kiinni siitä, että homma jatkossakin toimii vähintään samalla tasolla ja mielellään aina hieman jopa paremmin.
Minkälaista vastuuta sinulla on? Kuinka paljon aikaa kuluu tehtäviisi?
Vastuu ja ajankäyttö on suhteellista enkä ole koskaan laskenut niitä, mutta tarpeen mukaan yhä kuten vuonna 2001 eli paljon!
Millaista on olla joukkueen toimihenkilö?
Joukkueen taustoilla näkee itse pelinkin eri tavalla sillä ottelu on vain se ns. kirsikka kakun päällä. Ottelutapahtumat tai turnaukset pitävät sisällään niin paljon pieniä erityisiä juttuja. Onnistunut ottelu on yhtä kuin hyvin organisoitu ottelupäivä kaikkineen.
Mikä innoittaa sinua tässä toiminnassa?
Innostus on muuttunut ajan myötä ns. rakkaudeksi lajiin ja se on muuttanut muotoaan realistisempaan suuntaan ja pitkäkatseiseen ajatteluun perustuvaksi verrattuna alkuvuosien nopeisiin ajattelumalleihin verrattuna. Ehkä pitäisi kysyä mikä saa vielä innostumaan… Kyllä se on vaan upea ja hieno peli nimeltä salibandy!
Mitä sanottavaa sinulla on niille ketkä miettivät toimintaan lähtemistä?
Toimintaan lähteminen kannattaa sillä joukkueurheilun suola on nimenomaan yhteisöllisyyden mukana kasvamisessa ja kuulumisessa yhteen isoon perheeseen. Matkalla tutustuu moniin hienoihin ihmisiin ja persooniin. Suosittelen lämpimästi!
Hyvää Joulun odotusta kaikille Susien mukana kulkeville ja muille salibandyn ystäville!