SUSIEN MATKASSA – RAUNI PAKKALA
Edustuksen kotipelien valokuvaaja
Miten Susimatkasi on saanut alun?
Susien huoltaja Petri Laitakari on tuttu kameraseuraharrastuksen kautta ja hän kutsui vuosi sitten syksyllä Kamera-73 Kuusankosken jäseniä kokeilemaan salibandyn kuvausta.
Kuinka kauan olet ollut toiminnassa mukana? Mitä kaikkea olet tehnyt Susissa?
Olen nyt toista talvea mukana. Ensimmäinen kuvauskokeilu silloin meni vähän ihmetellessä, niin pyysin päästä uudelleen ja sille tielle jäin.
Teetkö jotakin muuta Susien toiminnan lisäksi?
Olen kuvannut myös jalkapalloa ja liikun paljon luonnossa, yleensä kamera mukana. Ammatiltani olen maanviljelijä.
Mitä olet oppinut Susi-urallasi? Oletko pystynyt hyödyntämään oppeja muussa elämässä?
Reagointinopeutta ainakin olen saanut kehittää. Siitä on ollut hyötyä vähän yllättävissäkin paikoissa, mm. hääparia kuvatessa.
Mikä innoittaa sinua tässä toiminnassa?
Yhteisöllisyys, hyvä henki.
Minkälaisena seurana Sudet mielestäsi näyttäytyy ulospäin?
Sudet tekee hienoa juniorityötä, on ollut ilo ikuistaa nuorten pelaajien onnistumisia myös miesten sarjassa. Joukkuehenki näkyy vahvana.
Mikä salibandypelin kuvaamisessa on mukavinta ja haastavinta?
Tempo. Pelin vauhti ja jännitys vie mennessään, minullakin on syke korkealla koko pelin.
Minkälaisia asioita pitää ottaa huomioon urheilutapahtumien kuvaamisessa?
Turvallisuus, missä on sallittua liikkua. Yritän olla mahdollisimman huomaamaton, vaikka kuvaajan liivit päällä onkin.
Minkälaisista kuvista olet itse ylpeä?
Hyvistä tilannekuvista.
Haetko kuvatessa jotain tietyntyyppisiä tilanteita kuviksi?
Esimerkiksi kaksinkamppailuja, maalivahdin työskentelyä, maalijuhlintaa.
Minkälaisia vinkkejä antaisit salibandykuvaamisesta innostuneelle henkilölle?
Tekemällä oppii.