SUSIEN MATKASSA – TEEMU KARVONEN
Pitkäaikainen juniorivalmentaja, entinen edustusjoukkueen pelaaja sekä johtokunnan varajäsen
Miten susimatkasi on saanut alun?
Aloitin salibandyn 18-vuotiaana Kymen Salibandyn A-junioreissa ja siitä lähtien ollut koko ajan seuran kanssa tekemisissä. Olen ollut Sudet Salibandyssä mukana alusta asti.
Millainen on oma pelaaja-/urheilutausta?
Kouluun mennessä aloitin jalkapalloharrastuksen Mypassa ja muutenkin harrastin pienestä pitäen aktiivisesti oikeastaan kaikkea liikuntaa. Ulkojäillä viihdyttiin todella paljon. Kesäisin pelailtiin joka päivä kaikkea pesäpallosta koripalloon ja pihalätkään. Futisharrastus loppui 15-vuotiaana, kun kaikki kaverit lopettivat eikä oman ikäluokan joukkuetta enää saatu kasaan. Tämän jälkeen pistettiin kavereiden kanssa salibandypuulaakijoukkue pystyyn ja alettiin pelailemaan säännöllisesti. 18-vuotiaana liityin Kymen Salibandyn A-junioreihin ja sitä kautta aika nopeasti edustuksen riveihin mukaan, kun Kari ”Karppa” Sipiläinen kävi skouttaamassa meidän kotiturnauksessa ja satuin onnistumaan pari kertaa maalinteossa. Tämän jälkeen joko Susien tai Kymen salibandyn väreissä on tullut nähtyä kaikki miesten sarjatasot kakkosesta kuutoseen sekä pariin kertaan myös ykkösdivarin karsinnat.
Kuinka kauan olet ollut toiminnassa mukana? Mitä kaikkea olet tehnyt Susissa?
Sudet Salibandyn alusta asti ja Kymen Salibandyssa jo useita vuosia ennen sitä. Olen pelannut (Kymen salibandyn) A-junioreissa, miesten edustusjoukkueessa sekä miesten kakkosjoukkueessa. Olen valmentanut muutamaankin otteeseen miesten edustusjoukkuetta ja kakkosjoukkuetta sekä junioreita. Lisäksi olen ollut useamman vuoden Susien johtokunnan jäsenenä.
Teetkö jotakin muuta Susien toiminnan lisäksi?
Leipätyötäni teen Telialla. Lisäksi toimin apuvalmentajana Kouvolan jalkapallon 2008- ja 2011-syntyneiden poikien joukkueissa. Omia liikuntaharrastuksia riittää edelleen ehkä liikaakin. Pelaan edelleen salibandya Myllykosken Salibandyssa ja puulaakia CHC:ssä minkä lisäksi lenkkeilen, teen punttitreeniä, suunnistan sekä harrastan judoa ja kesäisin jalkapalloa.
Minkälaisissa tehtävissä olet Susissa tällä hetkellä?
Parhaillaan toimin 2011-2012 poikien päävalmentajana sekä johtokunnan varajäsenenä.
Mitä kaikkea valmentajantyöhön kuuluu sinulla?
Kaikki alkaa aina valmennuslinjausten läpikäynnistä ja niiden perusteella treeniohjelman suunnittelusta. Nämä käydään vielä läpi Joonan ja Jasmin kanssa. Tämän jälkeen itse treenien vetäminen on helpompaa kun on vakiopaketti kasassa tietylle ajanjaksolle. Treenien suunnittelun ja vetämisen lisäksi tietysti pelejä riittää, kun pelaamme kahden eri ikäluokan sarjoja ja sarjoihin on ilmoitettu yhteensä kolme joukkuetta. Tärkeä homma on myös jatkuva kommunikointi meidän valmennus- ja jojotiimin kanssa sekä tietysti tiedottaminen ja vuorovaikutus vanhempien suuntaan. Valmentaminen on tiimityötä ja ilman hyvää tiimiä tulisi välillä äitiä ikävä.
Minkälaista on olla valmentaja? Mukavat ja haastavat hetket?
Hyvänä päivänä pojat kuuntelee ja valmentamisesta saa hirveästi energiaa myös itse. Huonona päivänä sähläämisen kitkeminen vie kaiken energian varsinaisesta valmentamisesta. Keskimäärin ollaan kuitenkin selkeästi plussan puolella ja nautin valmentamisesta. Parasta on nähdä poikien onnistumisia treeneissä ja peleissä ja antaa pojille vielä lisää intoa positiivisen palautteen merkeissä. Niistä hymyistä, fistbumpeista ja positiivisesta fiiliksestä syttyy aina itsekin.
Miten suunnittelet harjoitukset? Onko jokin tietty kaava, keksitkö itse uudenlaisia harjoituksia? Paljonko aikaa kuluu viikossa joukkueen eteen?
Rakennan ensin koko kaudelle suuret linjat ja teemat ja juttelen niistä Joonan ja muiden valmentajien kanssa. Tämän jälkeen pyrin löytämään teemoihin sopivat harjoitteet joko niistä, mitä olen itse aikanaan tehnyt, soveltamalla joitain vanhoja treenejä tai etsimällä uusia esimerkiksi Youtubesta. Vaikka olen harrastanut itse salibandya huomattavasti pidempään kuin jalkapalloa, valmennushommat aloitin vanhemman pojan harrastuksen alkaessa kuitenkin jalkapallon puolelta. Sieltä on tarttunut mukaan muutamia hyviä treenejä joita olen ottanut mukaan salibandyn harjoitteluun. Sama toimii toki myös toisin päin. Mielestäni tärkeintä on että treeneissä ei käytetä liikaa aikaa monimutkaisten harjoitteiden opetteluun tai fläppitaulun tuijottamiseen vaan aika käytetään tehokkaasti opettelemaan niitä asioita mitä kuuluukin. Salivuoroja ei ole liikaa, joten niissä pitää pystyä keskittymään olennaiseen. Paras treeni on riittävän yksinkertainen, että idean pystyy selittämään ilman fläppitaulua ja esittämään esimerkkisuorituksin. Lisäksi treeneissä pitää aina pystyä pitämään tempo riittävän korkealla. Paras ja motivoivin kuntotreeni pienille junioreille on kovatempoinen lajitreeni.
Meillä on kaksi säännöllistä treenivuoroa viikossa minkä lisäksi vedämme 1-2 kertaa kuukaudessa erilliset taitotreenit kahdessa ryhmässä. Tähän vielä harjoitus- ja sarjapelit tietysti päälle. Joukkueen eteen kuluu keskimäärin noin 10-15 tuntia viikossa. Turnausviikkoina enemmän, koska kahden oman joukkueen osallistuessa samaan turnaukseen voi turnauksessa hyvinkin vierähtää koko päivä.
Minkälaisiin asioihin pääset vaikuttamaan johtokunnan jäsenenä?
Seuran suuriin linjoihin. Aika ei riitä kaikkeen joten nykyään toimin varajäsenenä.
Millaiseksi koet seuratyöskentelyn?
Erittäin mielekkäänä ja antoisana. Aikaa se toki vie paljon, mutta koen, että seuroissa tehdään sen verran arvokasta laji- ja kasvatustyötä, että se on sen arvoista.
Mitä olet oppinut Susi-urallasi? Oletko pystynyt hyödyntämään oppeja muussa elämässä?
Edustusjoukkueen peliajoilta jäi käteen pelitaitojen lisäksi paljon nöyryyttä ja työnteon kulttuuria. Eniten olen varmasti kuitenkin oppinut ihmisistä ja kehittänyt omia ihmissuhdetaitojani siinä samalla. Valmentamisessa on kyse aina yksilön kohtaamisesta ja ihmisten johtamisesta. Niissä olen mielestäni kehittynyt vuosien varrella huimasti. Tästä on ollut valtavasti apua myös työelämässä.
Mikä innoittaa sinua tässä toiminnassa?
Nähdä sekä seuran, että ennen kaikkea harrastavien lasten hurjaa kehitystä ja innostusta lajia kohtaan. Ja toki omalla pojalla ja hänen kovalla innollaan on suuri merkitys myös. Treenejä vetäessä kuitenkin jokainen poika tuntuu vähän kuin omalta ja sitä antaa kaikkensa, että pojat kehittyvät sekä urheilijoina että ihmisinä.
Missä asioissa Sudet on seurana kehittynyt sinä aikana, kun olet ollut mukana toiminnassa?
Toiminta on nykyään huomattavasti suunnitelmallisempaa ja johdonmukaisempaa kuin aiemmin. Johtokunta keskittyy suuriin linjoihin ja tekee päätökset harrastajien ehdoilla. Kuulostaa itsestään selvältä, mutta näin ei aina ole ollut. Juniorityö on ottanut valtavan askeleen eteenpäin sekä määrässä että laadussa. Urheilullisuudessa on menty myös paljon eteenpäin. Nykyään seurassa pyritään tekemään ennen kaikkea urheilijoita ja panostamaan muuhunkin kuin pelkkään mailataituruuteen.
Mitä Sudet merkitsee sinulle? Minkälaisena seurana Sudet mielestäsi näyttäytyy ulospäin?
Sudet on minulle se tärkein seura. Olen viettänyt suuren osan elämästäni seuran väreissä ja hyviä muistoja sekä kavereita on kertynyt paljon. Voidaan varmasti puhua suurseurasta jo monessa mielessä. Seuraa johdetaan todella hyvin ja toiminta laajenee koko ajan. ”Sisäpiiriläisenä” hankala sanoa miten seura ulospäin näyttäytyy, mutta toivoisin että avoimena, urheilullisena, vastuullisena ja hyvin johdettuna.