Vaihtelevasti mutta pääosin nousujohteisesti sujuneen kauden päätteeksi lähtivät susinuorukaiset kansainväliseen turnaukseen Tallinnaan. Matka oli oleva viimeinen tällä kyseisellä joukkueella, ja tuloksesta riippuisi se, millainen maku kaudesta loppujen lopuksi jäisi. Viime vuoden positiivisten kokemusten rohkaisemana joukkue otti tavoitteekseen mitalin C1-poikien sarjassa. Eliittisarja jätettiin suosiolla Suomen ja naapurimaiden ehdottomille huipuille.
Muutama poika vakiokokoonpanosta ei valitettavasti päässyt mukaan. Täsmävahvistukseksi saatiin mukaan päättyneellä kaudella Loviisan Toria edustanut susikasvatti Markus Tamminen. Puuttuvia vakiomaalivahteja tuuraamaan asettui joukkueen edun nimissä muutamia vuosia sitten maalivahtina pelannut Matias Lagerström.
Ensimmäisessä ottelussa perjantai-iltana oli hieman eksoottisempaakin salibandyväriä, kun vastaan asettui n. 2000 lisenssipelaajan Ukrainan ylpeys Kiovan Husky. Arojen maan kasvatit olivat urheilullista väkeä, mutta eivät kohtuullisen taitavasta ykköskentästään huolimatta voineet Susien paremmalle taidolliselle ja pelitaktiselle osaamiselle mitään. Ottelun alkuhetkillä pääsivät kiovalaiset hätyyttelemään Matiaksen vartioimaa maalia vaarallisen oloisesti, mutta tuloksetta. Tatu Nevalainen aloitti maalinteon viiden minuutin kohdalla ja Valtteri Penttilä jatkoi merkkauttaen otteluun kaksi maalia nimiinsä. Myös hyökkäyspään hidalgo Joni Loikkanen näytti, ettei matkaväsymys vaivaa; kolme maalia ja hyvää yötä Ukraina. Maalinteossa kunnostautuivat myös Roope Timonen ja joukkueeseen Loviisan ”harharetken” jälkeen hyvin sopeutunut Markus Tamminen. Samuli Sopanen täräytti ylänurkkaan sellaisen pommin, etteivät tuomarit ilmeisesti ehtineet rekisteröidä pallon käyneen maalissa – kaikki muut sen kyllä huomasivat. Läpi ottelun luotettavasti esiintyneen Matiaksen nollapeli suli pari minuuttia ennen loppua, kun susipuolustaja jätti laukauksen kunnolla peittämättä. Vakuuttava voitto Susille ja hyvä alku turnaukselle.
Pitkä päivä jatkui vielä iltaottelulla Kirkkonummen Rangersia vastaan. Mutta jaksaahan sitä pelata, kun on jo ennen aamuneljää herännyt! Nyt oli jo vähän enemmän vastusta, mutta Susien tinkimätön puolustuspeli piti kirkkonummelaisten maalipaikat vähissä. Matias maalilla jatkoi siitä mihin edellisessä jäi – kerta kaikkiaan varmaa työskentelyä. Loikkasen ja Tammisen hyökkäyspään tehot riittivät kolmeen maaliin ja toisessa päässä Rangers pidettiin nollilla, kunnes yhdeksän sekuntia ennen loppua kostautui susipuolustajan hieman epäkypsä pelaaminen maalin muodossa. Nyt jäi nollapeli harmittavan lähelle mutta tärkein eli voitto saavutettiin. Hyvistä asetelmista pitkän päivän päätteeksi pääsivät pojat iltapalan kautta nukkumaan. Kaksi voittoa takasivat jo tässä vaiheessa sen, että Sudet pelaisivat alkulohkon jälkeen sijoista 1-8.
Alkusarjan kolmannessa ottelussa oli vastassa siihen asti voittoisasti esiintynyt Muuramen Yritys. Sudet vei jälleen peliä isännän ottein ja piti enemmän palloa. Hyökkääjiä tosin meinasi tehottomuus vaivata, mutta onneksi puolustuspäästäkin löytyy tarpeen vaatiessa tehoja. Roni Virta saattoikin todeta uuden mailan olevan varsin kelvollinen – tuloksena kolme maalia kaukolaukauksilla, joista etenkin kaksi viimeistä olivat ns. vastustamattomia. Samuli Sopanen säesti yhdellä maalilla ja lopussa löytyi tehoja taas hyökkäyksestäkin, kun Joni Loikkanen kaunisteli lopputulokseksi 5-1. Vastustaja teki ainokaisensa maalinedustilanteesta. Näin Sudet riemastuttavaan lohkovoittoon. Tämä tietäisi sitä, että puolivälierässä vastaan tulisi C-lohkon kakkostilalle yltänyt FBC Turku.
Usealla susipelaajalla oli tuskallisesti muistissa viimevuotinen pronssiottelu, jossa paljolti juuri samat turkulaispojat kylvettivät Susia 8-0. Nyt lähdettiin hakemaan revanssia. Ottelussa oli panosta tarpeeksi muutoinkin, sillä puolivälierän häviäjän turnaus päättyisi siihen paikkaan. Peli alkoi tasaisissa merkeissä. Turkulaiset vyöryttivät hyviä hyökkäyksiä ja menivätkin johtoon heti ensimmäisellä minuutilla. Onneksi Sudet kuittasi tilanteen Eino Virtasen ja Roope Timosen salamamaaleilla välittömästi. Sudet 2-1 johdossa jo ennen ensimmäisen minuutin täyttymistä! FBC Turku nousi vielä tasoihin, mutta sitten meni Sudet menojaan. Joni Loikkanen viimeisteli johto-osuman vielä ensimmäisen erän puolella ja jatkoi toisen erän alussa samoissa merkeissä. Sitten nähtiin ”taattua Tammista” kun Markus karkasi laidasta ja nosti pallon vastustamattomasti etuylänurkkaan. Lopuksi vielä kolmas maali Loikkaselle ja näin oli hattutemppu selvä, niin kuin oli turkulaisten turnauskin. Hyvää joukkuetta vastaan kykenivät Sudet ehkäpä kauden parhaaseen esitykseensä. Tie välierään oli selvä.
Välierässä Sudet sai vastaansa aluesarjastakin tutun Pontuksen Nousevan Voiman (PoNoVo) Lappeenrannasta. Kauden mittaan oli heitä vastaan pelattu tasaisia otteluita ja sellainen oli odotettavissa nytkin. Ja kyllä nuorukaisemme yrittivät! Jokaisella pelaajalla oli varmasti kaikki pelissä, mutta PoNoVo puolusti tinkimättömästi ja maalipaikat olivat Susilla todella vähissä. Totuuden nimissä on sanottava, että lappeenrantalaisten hyökkäyspeli oli monipuolisempaa ja tuotti enemmän maalipaikkoja. Yhden niistä he onnistuivat käyttämään hyväkseen, kun Aaro Martti viimeisteli ottelun ainoan maalin ensimmäisen erän puolen välin tienoilla. Matias Lagerström oli kyllä jälleen mies paikallaan ja antoi torjunnoillaan joukkueelle mahdollisuuden voittaa, mutta väsymykselläkin oli osansa siinä, ettei maalinteko tällä kertaa onnistunut. Pettynyt susilauma poistui hallilta myöhään illalla haavojaan nuolemaan.
Äitienpäivä kuitenkin valkeni ja Sudet pelaisi pronssista latvialaista FBK SĀC:ia vastaan. Pääosin samoista pelaajista koostuva joukkue oli silloisella C2-joukkueella kohdattu viime vuonna ja voitettu maalilla. Odoteltiin tiukkaa ottelua, jossa ratkaisuun vaikuttaisivat mm. se, miten välieräpettymys sekä rankasta turnauksesta myöhäisine otteluajankohtineen ja matkustamisineen koituva rasitus käsiteltäisiin. Jo ottelun alla oli runsaslukuinen fanilauma havaitsevinaan, että kahdesta väsyneestä joukkueesta olisi Sudet hieman virkeämpi. Pelaajien lämmittely oli jo hyvässä vauhdissa, kun latvialaiset vasta kävelivät kentälle.
Ottelu etenikin pääosin Susien komennossa. Vapauttava ensimmäinen ja lopulta voittomaaliksi jäänyt maali syntyi neljännellä minuutilla Joni Loikkasen toimesta ja Markus Tammisen syötöstä. Vielä ensimmäisen erän aikana siirsi Roni Virta Sudet kahden maalin johtoon lyömällä Joni Loikkasen reboundin taitavasti ilmasta sisään. Latvialaisille tarjoutui mahdollisuus nousta voittokamppailuun, kun susipelaaja komennettiin mailaan lyömisestä jäähylle. Susikatsomossa uumoiltiin alivoimamaalia, kun alivoimakentälliseen asettuivat hanakat pallonriistäjät, nopeajalkaiset ja pallovarmat hyökkääjät Loikkanen ja Tamminen. Ja niinhän siinä kävi, että Markus katkaisi latvialaisten hyökkäyksen rakentelun vasemmalla ja karkasi laitaa pitkin syöttääkseen pallon hetkeä myöhemmin Loikkaselle maalin eteen, eikä tämä erehtynyt, Näin pronssi vaikutti ratkenneelta, ja sitähän se oli. FBK SĀC oli loppuhetkillä jopa yllättävän passiivinen. Toisaalta se oli voimaton Susien tiiviin puolustuspelin edessä. Niinpä ripustettiin lopulta pronssimitalit Susien kaulaan! Turnaus, niin kuin koko kausi, sai onnellisen lopun! Hymy oli herkässä pelaajilla, valmennuksella ja toimihenkilöillä, runsaslukuisesta fanilaumasta nyt puhumattakaan.
Susien verkkoon tehtiin turnauksen aikana ainoastaan kuusi maalia eli vain yksi ottelua kohden. Pelaamista leimasikin koko turnauksen ajan tiivis puolustus. Tällä ei tarkoiteta pelkästään urhoollisesti raataneita puolustajapelaajia, vaan koko joukkuetta. Myös jokainen hyökkääjä jaksoi kamppailla ja pysyä vastustajan pelaajan ja oman maalin välissä sekä peittää laukauksia mustelmia ja kipuakaan kaihtamatta. Valmentaja Joona Tankan luomaa ja viikon harjoituksissa kertaamaa pelisuunnitelmaa toteutettiin tinkimättä. Vahvan puolustuspelin toteutuksen kruunasi lähes täydellisen turnauksen pelannut ”varamiesmaalivahti” Matias Lagerström. Hyökkäyspäässä tehokkaimpana hääri tietysti aluesarjaakin dominoinut Loikkanen Tammisen hyvin säestäessä. Enemmänkin olisi kaksikon yhteispeliltä ollut varmasti saatavissa, jos yhteisiä pelejä olisi ollut alla enemmän. Hyvä näinkin. Toivottavasti heidät nähdään susipaidassa jatkossakin. Myös muut hyökkäysketjut saivat ilahduttavasti maaleja aikaiseksi ja puolustajat Virta ja Sopanen antoivat tulitukea silloin kun hyökkääjillä vähän takkusi.
Turnauksen pelillinen huipentuma oli ottelu FBC Turkua vastaan. Siinä pelaajien vire tuki parhaiten pelisuunnitelmaa ja joukkue pääsi myös tunnetilaltaan lähes hurmokseen. Osansa tähän oli varmasti myös villisti kannustaneilla faneilla, liittyiväthän seuran B-junioritkin kannustusjoukkoihin vanhempien (ja muutaman nuoremman sisaruksen) lisäksi.
Rankka turnaus vaati veronsa ja myöhäisottelussa PoNoVo:a vastaan vaati väsymyskin veronsa. A-lohkon PoNoVo:han joutui pelaamaan alkusarjassa yhden ottelun enemmän, joten kokonaisrasitus oli sillä periaatteessa suurempi, mutta välierään he pääsivät silti Susia edullisemmasta asemasta kyseisen päivän rasituksen jakaantuessa jo iltapäivällä, kun Sudet pelasi kolme peliä hyvin pienillä palautumisajoilla. Varmaan oikea joukkue silti meni finaaliin, siinähän lappeenrantalaiset hoitelivat Nokian Krp:n 4-0 mm. susipelaajien reilusti kannustaessa. Turnauksen aikana sattui tietysti myös ikäviä, isompia ja vähän pienempiä loukkaantumisia ja niinpä pian pelattiinkin kolmella (!) puolustajalla ja vajaalla kolmella hyökkäysketjulla. Tätäkin taustaa vasten tarkasteltuna oli kyseessä kova suoritus.
Päävalmentaja Tankka oli luonnollisesti otteisiin tyytyväinen:
- Kyllähän täältä lähdettiin mitalia hakemaan ja se täältä saatiin. Pystyttiin pelaamaan täällä parhaat pelit ikinä ja puolustuspelaaminen kokonaisuutena oli rautaa. Matias pelasi maalilla uskomattoman hyvin ja nostan hattua myös jokaisen pelaajan puolustusmoraalille. Jos päästät omiin keskiarvolta yhden maalin ottelua kohden, on kentällä tehty paljon oikeita asioita. Kentällisten roolitukset toimivat ja yhteistä pelitaktiikkaa noudatettiin tinkimättömästi. Puhuin useasti pelaajille, että jos pelikurimme jatkuu samanlaisena, niin kova pitää olla sen joukkueen, joka meidät kaataa. Se kova oli tällä kertaa PoNoVo – onnea voittajille! Olen ylpeä tästä joukkueesta, sillä pelaajat toimivat Susien arvojen mukaisesti niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.
- Koko kaudenkin osalta täytyy joulun jälkeiseen aikaan olla tyytyväinen. Ruvettiin voittamaan pelejä ja noustiin pois aluesarjan jumbosijalta. Monen pelaajan taitotaso on kehittynyt paljon ja loppukaudesta vielä muutettiin vähän pelipaikkoja paremmin henkilökohtaisia ominaisuuksia vastaaviksi.
Turnausta seuranneiden, sangen runsaslukuisten vanhempien puolesta rohkenen kiittää pelaajia, valmennusta sekä joukkueen toimihenkilöitä mahtavasta turnauksesta sekä hyvin läpiviedystä kaudesta. Tallinnan matka oli upea huipennus, ja oli fantastista seurata poikien kypsiä otteita kaukalossa ja reissussa muutenkin.
Kiitos.
Teksti: Marko Kaisto
Kuvat: Petri Laitakari
Susijoukkueessa Tallinnan turnauksessa taistelivat:
7 Matias Lagerström (MV), 18 Samuli Käki (MV), 4 Tatu Nevalainen, 6 Taneli Nikkanen, 11 Juuso Outinen, 13 Joni Loikkanen, 21 Eino Virtanen, 22 Niklas Heino, 34 Markus Tamminen, 64 Roope Timonen, 71 Samuli Sopanen, 77 Roni Virta, 89 Valtteri Penttilä, 90 Juho Laaksonen, 91 Joni Kaisto (C).
Otteluiden tulokset:
alkulohko:
Husky – Sudet 1 – 8
Rangers – Sudet 1 – 3
MuurY Thunder – Sudet 1 – 5
sijat 1-8:
puolivälierä Sudet – FBC Turku 6 – 2
välierä Ponovo – Sudet 1 – 0
pronssiott. Sudet – FBK SĀC 3 – 0