Ottelun alku oli Susien valmennukselle yhtä painajaista. Hukkalauma oli muuttunut talviunilla oleviksi nallukoiksi ja VoVilaiset heilauttivat Susien verkkoa jo ajassa 00.08. Tuomarin viemänä pallo kävi sentäs hetkellisesti keskipisteessä. Aloitusvihellyksen jälkeen se vyöryi kuitenkin saman tien takaisi huiskahäntien puolustusalueelle ja pian Susien maaliverkko halaili jo toistamiseen reikäpalloa. Valmennus käytti koko kikkakirjansa herättääkseen uinuvat sekä hampaattomat Hukat, joiden positiiviseksi asiaksi pitää laskea uskon pysyminen omaan tekemiseen VoVilaisten antamasta shokkialusta huolimatta. Pikkuhiljaa Huiskahäntien tassutkin rupesivat vipeltämään yhä kovempaa ja syötöt rupesivat löytämään toisen karvakuonon lavan. Vauhdin lisääntyessä myös tulosta alkoi tulla. Ensiksi ajassa 3.30 Petrus kavensi johdon yhteen maaliin ja ajassa 6.25 Elias tasoitti pelin. Kumpaakin maaliin syöttäjänä toimi Sisu. Sen jälkeisen hiukan reilun kymmenminuuttisen VoVilaiset haluaisivat takuulla unohtaa pian. Hukat tuntuivat tekevän kentällä mitä halusivat ja taululle komeili neljän maalin johto ajassa 17.21. Erätauolle mentiin VoVilaisten kavennuksen jälkeen lukemissa 3-6.
Toisen erän alku oli täysin Huiskahäntien, vaikka erän alkuun oma maali tulikin. VoVilaiset tuntuivat pysyvän pelissä mukana vain roikkumalla Hukkien hännissä. Vähän reiluun viiteen minuuttiin hukat tekivätkin kolme maalia lisää ja taisivat hiukan tuudittautua Ruususen uneen jo mukamas varma voitto mielessä sillä erän puoleen väliin mennessä VoVilaiset onnistuivat kuromaan Karvakuonojen johdon vain kahteen maaliin. Viimeiselle kympille sopi yksi Hukkien ja kaksi Vovilaisten missattua rankkaria sekä Susien kymmenes maali.
Kolmannen erän alku oli tilastollisesti hiljaiseloa. Sudet joutuivat hiukan enemmän ahtaalle ja kaivautuivat omiin puolustusasemiin suojelemaan johtoaan. Ehkä myös alkupelin kova vauhti ja iso kenttä rupesi tuntumaan Hukkalauman tassuissa. Vaikka reikäpallo pyörikin enemmän Susien alueella, niin kumpikin onnistui kertaalleen maalinteossa. Erän puolivälissä VoVilaisilla oli oma etsikkoaikansa Hukkien Mikaelin napattua jäähyn. Susilauma hallitsi kuitenkin alivoiman tyylikkäästi. Pian jäähyn jälkeen Eliaksen maali katkaisi VoVilaisten selkärangan lopullisesti. Kumpikin onnistui vielä kertaalleen ennen loppusummeria, jonka soidessa taululla oli Susilauman voittolukemat 13-9 (3-6, 4-4 ja 2-3). Kun vielä salivuoroa oli jäljellä, niin kaikki pelurit pääsivät vielä kokeilemaan rankkarista maalintekoa, joka osoittautui aika vaikeaksi myös pelin jälkeen… Pistenikkareita Susilla olivat Elias 7+1, Petrus 4+2, Rasmus 1+1, Topi 1+1, Nikke ja Sisu 0+2.
Hukkalauman valmennus kirjasi kokemuksen kokonaisuutena positiiviseksi. Joukkueen perustekeminen paranee kaiken aikaa. Toki kaikkien pitää muistaa, ettei pelaajat koskaan tule valmiiksi. Aina pitää harjoitella vanhoja juttuja ja oppia uutta, jottei vihulaiset pyyhi kahta puolta ohi. Ainut iso miinus tuli Hukkalauman perisynnistä eli pelin alun uinailusta. Sille on pakko tehdä jotain, jottei peleistä tule liian vaikeita itselle!