Nollaseiskat jatkoivat harjoitusottelujen kautta valmistumista pian alkavaa Päijät-Hämeen lähiliigaa varten. Utti-hallissa 3.10 vastaan asettui nollakasit. Valmentajat sopivat ennen peliä maalivahtien vaihdosta joukkueiden välillä tasoittaakseen pelin kulkua.
Pienien hukkien urheasta taistelusta ja mallikkaasta pelistä huolimatta tahdin määräsi kentällä koko ajan nollaseiskojen jengi jo pelkästään fyysisen ylivoimansa takia. Kun vielä isompien Susien tekninen osaaminenkin oli askeleen edellä, niin lukemat pääsivät repeämään hiukan rumiksi pienten hukkien kannalta.
Nollaseiskojen valmennus nosti ykkösasiaksi peliä ennen syöttelyn ja toisena tärkeänä asiana painotettiin joukkueena pelaamista. Aika ajoin noissa asioissa onnistuttiinkin edellisiä pelejä paremmin. Samaan hengenvetoon pitää kuitenkin lisätä: ”Tyytyväisyyteen ei ole varaa kuitenkaan vielä pitkään aikaan, sillä nälkä pitää yllä kehitystä!”
Nollakasien pelissä oli paljon hyvää. Allekirjoittaneen silmiin sattui ainakin paljon laadukkaita syöttöjä, pelin rauhoittamista hetkittäin ja hyvää pallon suojausta. Vastus oli vaan pelissä kaikessa sen verran edellä, että pelistä tuli Don Quijoten taistelu tuulimyllyjä vastaan.
Loppulukemiksi kirjattiin nollaseiskojen voitto 17-6.