Susien edustusjoukkue vahvistuu jälleen armeijan vihreissä palvelevan yhdeksäntoistavuotiaan Aku Kukkolan allekirjoitettua vuoden sopimuksen. Aku tulee esiintymään myös Susien A-juniorijoukkueessa tulevalla kaudella. Nuoresta iästään huolimatta Kukkola on edustanut Hatsinaa jo neljän kauden ajan ja II-divisioonassa on pisteitä kertynyt mukavasti 37+12 eli joukkue saa samalla tulivoimaa hyökkäyspäähän.

Taitava voimahyökkääjä oli toimituksen tentattavana:

Terve Aku ja ensinnäkin toimituksen puolesta tervetuloa Kouvolaan! Kerro alkuun vähän itsestäsi ja mitkä ovat ensimmäiset fiilikset sopparista?

Moro! Paljon kiitoksia, mukava olla täällä. Yhdeksäntoista kesää vanha junantuoma kaveri Mikkelistä, kellä salibandy on ollut osa elämää vuodesta 2008. Pelikokemusta löytyy kakkosdivarista ja kauden verran A-junioreiden SM-sarjasta, jolloin kannoin NST:n sinistä nuttua yllä. Armeija minut tänne vajaat sata kilometriä etelämmäksi johdatti, suoritan tällä hetkellä Vekaranjärvellä varusmiespalvelusta ja niitä legendaarisia aamuja on jäljellä aina tuonne maaliskuun puoleen väliin asti. Odotan tulevaa kautta mielenkiinnolla ja innolla, tämä punainen kädenpaiskaus on urani ja kehitykseni kannalta iso asia.

Hatsina on voittanut II-divisioonan lohkon kolmena vuonna peräkkäin. Sinä olet ollut pelaavassa rosterissa yhtä monta vuotta, joten olet tottunut tuulettelemaan voittavassa joukkueessa. Nyt siirryit Kouvolaan ja täällä voittamisen kulttuuria ei ole uitettu äidinmaitoon Mikkeliläiseen tapaan. Mitä mietteitä se herättää sinussa?

Positiivinen haaste, jonka otan mielelläni vastaan. Ympäristön on luotava uusia ärsykkeitä, jottei mieli turru ja ukko pääse löystymään. Hommia pitää tehdä laadukkaasti ja kahta kauheammin, jotta sellainen saadaan ujutettua myös kouvolalaiseen salibandyyn.

Mansikka-ahon hallia on kuvailtu jopa yhdeksi Itä-Suomen komeimmaksi urheiluhalliksi sisätiloiltaan. Herättääkö halli sinussa minkäänlaisia tunteita?

Mansikka-aholla on hienot puitteet joukkuelajien harrastamiseen. Rehellisesti sanottuna vielä mitään sen suurempia bondauksia ei ole paikan kanssa tapahtunut, asian laita on varmasti toinen kauden jälkeen.

Mikkelissä on viime vuosina saatu olosuhteita kehitettyä. Siellä pelataan ja harjoitellaan pääosin jo matolla. Minkälainen parkettien partaveitsi sinusta tulee Mansikka-aholle eli näetkö parketin haasteena vai mahdollisuutena?

Se, että pelaako parketilla vai matolla, on vain tottumiskysymys. Harjoittelu kun tapahtuu pääosin parketilla, ja mattoalusta löytyy suurimmasta osasta alueen halleista, niin se kyllä aiheuttaa omat pienet haasteensa. Toki, tilanne on myös päinvastainen – parketin voi nähdä mahdollisuutena iskeä heti alkuun, kun vastustaja totuttelee alustaan.

Huhut Mikkelistä kertovat sinun tuulettavan aika railakkaastikin onnistuessasi maalinteossa. Onko huhuissa perää?

Haha, kyllä niissä kai jotain perää on. Viime kaudella oli pakko tuulettaa, kun ei puiden väliin tullut osuttua yhtä hyvällä prosentilla kun aikaisemmin. Ehkä ne kaikista railakkaimmat tuuletukset vuosi pari sitten voi laittaa junnumaisen höntyilyn piikkiin. Eiköhän Mansikka-ahon parketilla nähdä jonkunlaista riehuntaa jos reikäpallo löytää tiensä maaliin asti!

Minkälaisia henkilökohtaisia tavoitteita olet asettanut tulevalle kaudelle ja mitä uskot pystyväsi antamaan joukkueelle omalta osaltasi?

Uusi jengi, uudet kujeet, kyllä Kouvolaan olen tullut kehittymään pelaajana ja hakemaan vastuuta. Armeija rajoittaa menemistä hiukan, mutta sen sallimissa rajoissa vedetään sitten jokainen hetki asenteella. Tuon varmasti joukkueeseen taisteluhenkeä ja yritystä, jotka ovat oman pelifilosofiani kannalta isoja juttuja – jos ei yritä, niin ei saavuta. Hyvänä ja spagetinpehmeänä päivänä saatan innostua tekemään jonkun harhautuksenkin. Jos laatikon sisällä ei ole mitään annettavaa, niin ainakin sen ulkopuolella on luvassa omalaatuista huumoria ja astetta komeampaa tukkamuotia!

Minkälainen on ollut salibandyurasi tähän mennessä?

Salibandyn aloitin oikeastaan ihan vain kunnon kohottamiseksi jalkapallon toimiessa ykköslajina. Kuitenkin siitä sitten muovautui se mun ainut juttu tuossa 15-vuotiaana. Toistaiseksi suurimmilta takaiskuilta ollaan vältytty mihin täytyy olla tyytyväinen. Junnuna olen läpikäynyt leirejä – pisimmillään Pohjolaleirillä asti – mutta vanhemmiten Kaakkois-Suomen alue on tullut niin junnu- kuin miesten peleistäkin tutuksi. Mustaa Hatsinanuttua olen kantanut aina tähän päivään saakka.

Onko urasi varrelta jäänyt joitain erikoisia muistoja mieleen?

Ensimmäisen maalin miesten peleissä tein 16-vuotis syntymäpäivänä! Se jäi aidosti mieleen, kun kaikki hyppäsi onnittelemaan maassa rähmällään olevaa junnaria joka oli pelannut vähän ylipitkän vaihdon. Lisäksi divarikarsinnat Rangersia vastaan olivat hienoja kokemuksia.

Kerro vielä jotain sellaista mitä säbäkansa ei tiedä sinusta?

Kotiluolani sijaitsee Mikkelissä, vietän arkeni Vekaranjärvellä, heiluttelen tikkua Kouvolassa, mutta itse pääkallopaikka on Kuopiossa! Vierivä kivi ei sammaloidu, vai miten se meni?

Lisäksi, en ole ostanut suklaata kaupasta sitten ylppäreiden… Suap nähhä mite äijjän käy tulevaisuutta ajatellen!

Entä mitäpä tuoreimmasta kiinnityksestä tuumaa joukkueen manageri sekä vastuuvalmentaja Tero Laurila?

Akun sopimuksen jälkeen voin todeta ison palasen loksahtaneen joukkueen rakentamisen osalta kohdalleen. Aku on minulle tuttu pelaaja Hatsinasta ja ikkunan auettua toimistolla painettiin pitkää päivää sopimuksen maaliin viemiseksi.

Aku tuo tarvittavaa hyökkäysvoimaa joukkueen pelaamiseen viimeiselle kolmannekselle. Armeijasta huolimatta uskallan tulevalla kaudella odottaa Akulta hyvää pelillistä esiintymistä ja sitä kautta niitä onnistumisia myös tehopörssissä on uskallus odotella. Kukkola tuonee myös oman mausteensa savolaisen huumorin myötä pukuhuoneeseen.

Toimitus toivottaa Akulle ja joukkueelle koko Susilauman puolesta hyvää tulevaa kautta!